En uskalla ajatella ultrassa nähtyjä sormia ja varpaita,pelkään vaan,että kohta ne viedään minulta pois.Kaiken sanottiin olevan kunnossa,entä jos ei olekaan?Raskauden puoliväli on jo ohitettu,vielä toinen puoli jäljellä.Jaksaako hän pysyä yksiössään loppuun saakka?Jos ei,niin mitä olen tehnyt väärin?

Raskaus on ollut parasta aikaa ikinä,kun sen on saanut jakaa yhdessä miehen kanssa,ei ole tarvinnut olla yksin hetkeäkään.Mutta samalla pelko tulevasta kalvaa rikki sisältä.En jaksa odottaa,vaikka pakkohan se on.

Kiitos kaikesta
tuesta tielläni lapsuuden,
kiitos hoidosta
parhaimmasta,
yhdessä teitte sen!

(pyynnöstä tehty)